Deborah Gehter

1. luku

Sade ropisi huonokuntoiseen ikkunaan. Deborah Gehter katseli sitä hieman alakuloisena. Deborah oli 13.v tyttö, jolla oli mustat pitkät hiukset ja todella kirkkaan siniset silmät. Hän oli iholtaan kalpea. Deborah oli myös hieman alipainoinen. Hän asui kylässä jonka nimeä ei tiedetä.

 

 

 

Kyläläiset olivat antaneet sille nimeksi Kamikc-kylä. Keskiaikaisessa kylässä ei ollut paljon ihmisiä. Varsinkin lapsia oli vähän. Talot tai itseasiassa mökit olivat risaisia ja pieniä. Kuitenkin elämään pystyi. Kylä oli tumman ja likaisen näköisen meren rannalla. Deborah, hänen siskonsa ja äitinsä asuivat aivan rannassa.

Deborah'in sisko Destiny ja Deborah itse olivat kaksoset. Ulkonäössä ei ollut muuta eroa, paitsi hiukset. Destinyllä oli mustat, mutta lyhyet.

 

Muori ja Kärryt Luku .2

Sateen ropistessa ikkunaan, Deborah tuli ajatelleeksi pientä kävelyä rannalla. Hän nousi ja meni ulos mökistä. Destiny ja heidän äitinsä olivat torilla ostamassa vihanneksia. Suolaa myös, sillä liha pilaantuisi muuten. Rannalla oli muori työntämässä jonkinlaisia heinäkärryjä. Hän tervehti Deborahia hieman koleasti ja inhoten. ''Miksi sinulla on saaveja kärryjesi päällä?'' Deborah kysyi tutkiva katse kasvoillaan. ''Äh.. Vesi vain on vähissä, olen kuullut, että taivaasta se tulee puhtainpana'', muori vastasi vihaisesti. ''Anteeksi jos kysyin'', Deborah mutisi ja jatkoi kävelyään taakseen katsomatta.

 

Hänellä oli päällään musta kaapu, missä oli huppu. Hän piti aina huppua päässään ja se peitti hänen silmänsä, vain vähän pikimustia hiuksia näkyi. Sekä nenä, suu , posket ja leuka.

Hän käytti harmaita housuja, missä oli reunoissa myrkynvihreä kirjailu, mikä muistutti liekkiä.

 

Alkoi sataa kaatamalla. Deborah tuskin huomasi sitä ja jatkoi matkaansa. Ukkosti ja salamoi. Deborah käveli vielä 10 minuutin matkan rantaa pitkin pohjoiseen, Kuoleman Kallioille ja palasi sitten rantaa pitkin takaisin. Palattuaan näköetäisyydelle mökkiinsä hän huomasi muorin kärryt. Hän oli jättänyt ne sateeseen keräämään vettä. Deborah ajatteli vielä hetken kastua sateessa ennenkuin menisi sisälle mökkiin. Hän nosti kädet kohti taivasta, samoin kasvonsa. Huppu valahti pois hänen kasvoiltaan ja hänen kasvonsa kastuivat. Noin sekunnin kädetylhäälläkasvotylhäällä- seisomisen jälkeen salama osui läheiseen pitkään puuhun.

 

 

''Sinä saastainen noita!''

Luku. 3

 

Salama kaatoi suuren palmun suoraan muorin kärryjen päälle. Deborah tuijotti kärryjä kädet vieläkin vähän ylhäällä, mutta hiipumassa alas. ''Sinä!!!Sinä tuhosit kärryni! Sinä saastainen noita! Likaista verta olen aina sanonut!'' Muori juoksi huutaen kohti Deborahia ja kärryjään todella vihaisen näköisenä. ''En ymmärrä mistä sinä puhut'', Deborah sanoi ja katsoi arvostelevasti muoria. ''Tiedät ihan hyvin, että täällä salamoi...''

''Nyt jäit kiinni!!! Sinähän salamat luot eikös vain???!'' Muori kysyi. ''No en, mitä sinä sitten luulit?'' kysyi Deborah ja sylkäisi maahan, mutta pysyi tyynenä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. ''Jos vielä näen tämän joudut vaikeuksiin.....'' Muori jupisi ja otti jäljelle jääneet vesisaavit ja lähti sisäkylään päin naama punaisena. Deborah kohautti olkiaan ja poistui rannalta mökkiinsä.

 

Löytö

Luku .4

 

Deborah astui ovesta sisään ja riisui märän kaapunsa puisen laatikon päälle. Destiny tuijotti häntä sanaakaan sanomatta. Deborah tuijotti takaisin. He eivät tulleet kovin hyvin toimeen keskenään. Deborah otti kaapista leivän kalikan ja alkoi jäystää sitä. Äiti oli ilmeisesti kellarissa valmistamassa lääkkeitä. Hän yritti keksiä uusia rohtoja rahatilan parantamiseksi.

 

Deborah meni makuuhuoneeseen ja alkoi tutkia sänkynsä alla olevaa luukkua. Hän sai sen auki noin. 20 minuutin yritysten jälkeen. Pohjalla oli nuhjuinen, musta kirja. Hän kuuli äitinsä askeleet kellarin rappusista joten jätti kirjan tutkimisen sikseen ja laittoi luukun kiinni. ''Äiti tulin kotiin hetki sitten'', Deborah heitti salailevalla äänellä. ''Minua muuten taas haukuttiin noidaksi, kun salama iski ja kaatoi palmun sen kärttyisen eukon kärryjen päälle ja minä satuin olemaan vieressä kastelemassa naamaani.''

''Huoh, vainiin älä välitä heistä. Ja saat kyllä lopettaa naamasi kastelun etteivät kallisarvoiset rohtoni mene hukkaan sinuun'', äiti äyskähti.

''Sinä et sitten vähempää törkeä voisi ollakkaan, idiootti'', Deborah mutisi ja painui pehkuihin suunnattoman vihaisena. Mutta hän oli kuitenkin tehnyt löydön, sen salaperäisen kirjan.

 

 

Loitsut

Luku .5

 

Aamulla ennenkuin aurinko oli ehtinyt nousta, Deborah kaivoi kirjan esiin, mutta ennenkun alkoi tutkailla sitä, hän tarkisti nukkuivatko muut. Hän sai siihen positiivisen vastauksen naapurihuoneen kuorsauksesta ja sytytti kynttilän. Hän alkoi lukea kirjaa. ''Loitsut, vakavimmat kiroukset....Taiat, apuloitsut.....Iskut....'', Hän mutisi tukiessaan kirjaa. Takakannessa luki isolla: ''Vain taikaperäiset ihmiset kykenevät näihin loitsuihin ja muuhun taikomiseen, tavalliset ihmiset, teidän on turha edes yrittää.'' Deborah kurtisti kulmiaan ja mietti miten voisi kokeilla onko taikaperäinen jos ei omistanut taikasauvaa. Hän alkoi lukea ohjeita ja ensimmäisessä kohdassa luki juuri Deborahin kysymykseen vastaus: ''Meitä kaikkia noitia ja velhoja yhdistää merkki! Se merkki on kaksi kuunsirppiä irti toisistaan vastakkain. Se löytyy niskanne oikealta puolelta. Sen väri kertoo luonteenpiirteenne. Värejä on kolme.

1.Musta, olet voimakas ja hieman ilkeä, sekä ovela.

2.Sininen, olet rohkea ja kiltti, sekä viisas.

3.Punainen, olet luotettava ja ystävällinen, sekä kekseliäs.''

Deborah etsi peiliä huoneestaan. Hän halusi välttämättä nähdä, oliko hänellä merkkiä ja jos oli, sen väri piti saada selville. Hän etsi kaikkialta, kunnes muisti sen olevan keittiön kaapissa. Hän hiipi kaapille ja otti peilin huoneeseensa. Deborah huitaisi hiuksensa pois tieltä.

 

Kaksi kuunsirppiä

Luku .6

 

Hänen niskassaan komeili kaksi mustaa kuunsirppiä vastakkain. Deborahin kurkkuun nousi pala. Hänelle tuli omituinen olo. Ihan kuin olisi juuri oksentanut vatsansa tyhjäksi. Toisaalta hänelle tuli aika kiinnostunut olo myös. Hän alkoi lukea kirjasta jaksoa ''Me Noidat Ja Velhot''. Siinä sanottiin näin:

Me emme ole saastaisia tai pahoja, vaikka niin tavalliset ihmiset väittävät, siksi pyydän kaikkia ilmoittamaan noituudestaan, jotta me kaikki pystymme tekemään noita-rintaman. Me kaikki yhdessä nousemme valtaan ja tavalliset ihmiset näkevät, että he ovat saastaisia kuraverisiä.

Apuja:

1. Miten saan taikasauvan? Osta joltakulta noidalta ilmestymisjauhetta, ja ripottele sitä päällesi ja lausu taikasanat ''Move to Magic'' Ja pääset taikakaupunkiin, sieltä löydät taikasauvan, loitsukirjoja ja postikyyhkysen.

2. Miten loitsin? Opettelet vaan loitsuja, se on helppoa.

Deborah ei lukenut enempää, vaan juoksi ulos kaapu kädessään ja veti sen päälleen. Hän juoksi sisäkylälle, etsien tietäjää. Tietäjä oli mökissään niinkuin aina, sen näki valoista.

 

 

Kutsu

Luku .7

 

Deborah hakkasi tietäjän ovea. ''Avaa, ovi!! Ole niin kiltti, minulla on asiaa'', Deborah aneli oven takana. ''Hmm....Miksipä en tai miksipä avaisin?...'', kuului tietäjän vastaus. ''Tarvitsen ilmestymisjauhetta!'' Deborah huusi, sateen kastelemana. ''Ihanko tosi, etten ole ainoa kuunsirppi näillä main?'' Tietäjä kysyi hieman ihmeissään.

''Ei et ole minullakin on!!''Deborah huusi ja hakkasi ovea. Silloin ovi avautui hitaasti ja naristen. ''Onko sinulla sitä?'' Deborah kysyi hätääntyneenä. ''On....Heh...'', tietäjä vastasi ivallinen hymy kasvoillaan. Hän nousi ja nakkasi nahkapussin Deborahin käteen. ''Poistu...'', Tietäjä sanoi. Deborah teki työtä käskettyä.